"Tärkeää ei ole se mitä lavalla tehdään.

Tärkeää on se, mitä syntyy."

​

Olin kymmenen vanha kun ensimmäistä kertaa koin kosketuksen luovaan alaan. Menin luovan kirjoituksen viikonloppukurssille, josta poiki kirjoittamisen lisäksi elämän mittainen polku. Teimme harjoitteen, jossa yksi kerrallaan jokainen kertoi millainen hahmo toinen oli ja toinen eläytyi kyseiseen hahmoon. Eläytymisen kautta syntyi kova into päästä lavalle. Meni kaksi vuotta ja aloitin teatterin harrastamisen, jonka jälkeen halusin tehdä sitä ammatikseni. Tämä on lähtökohta siihen, miksi olen teatteri- ja tanssialalla. Halu luoda ja kertoa näkö-aloja ihmisestä.

Ennen teatterikouluun pääsyä en tiennyt mitä haluaisin tehdä teatterin suhteen. Halusinko olla näyttelijä, ohjaaja vai performanssitaiteilija. Pääsin Tampereen Ylioppilasteatteriin, jossa pääsin laajasti tekemään laidasta laitaan teatteria. Tein näyttelijäntyötä, ohjasin, tuotin ja tein performanssitaidetta. TaYt:n kautta pääsin näyttelemään ammattiproduktioihin. Oltuani vuoden Tampereen ylioppilasteatterissa ymmärsin kuinka tärkeitä yhteisöt ovat. Tärkeää ei ole se mitä tekee, vaan se, kenen kanssa tekee. Hain opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, sillä halusin jakaa tätä ajatusta muiden kanssa ja opiskella yhteisötaidetta. En osannut odottaa, että löytäisin teatterikoulussa uuden puolen itsestäni. Löysin itsestäni näyttelijä-ohjaajan lisäksi myös tanssija-koreografin. Ymmärsin kuinka paljon maailmaa voi rakentaa, tutkia ja havainnoida kehollisen empatian kautta niin arkielämässä kuin teatterin lavalla. Tai arkielämässä teatterin lavalla! Ihminen voi olla myös kaunis, kun sanat jätetään pois. Koulussa löysin tämän filosofian esittävän taiteen tekemiselle.

​

Luovantekijänä minulle kaikista tärkeintä ovat tarinat ja ihmiset, jotka niitä kertovat. Niin faktassa kuin fiktiossa. Minä uppoudun tarinoihin ja maailmoihin. Sen vuoksi piirretyt ja animaatioelokuvat ovat minun lempielokuviani. Niiden tarinat ja lapsenomaisesti käsiteltävät aiheet uppoavat minuun. Minulla on hyvin vilkas mielikuvitus ja koen sen vahvuutena, sillä pystyn luomaan nopeasti kokeilemisen arvoisia asioita ja ratkomaan luovia ongelmatilanteita. Työssä ja sen ulkopuolella. Haavenani on levittää mahdollisimman paljon empatiaa ympärilläni. Oli se sitten kirjoittaen, esiintyen tai ohjaten.

​

Tanssijana minulla on työkaluja niin yhteisötanssiin kuin somaattiseen kehotyöskentelyyn niin koreografina kuin opettajana. Olen nuoresta asti tanssinut nykytanssia, jazz-tanssia siinä sivussa, ja siitä siirtynyt erilaisten katutanssilajien pariin. Koreografioissa hyödynnän paljon eri tyylilajien fuusioita ja tehtävälähtöistä työskentelyä esiintyjien kanssa.