Pedagoginen ajatteluni pohjautuu minun ja oppilaideni väliseen vuorovaikutukseen ja dialogiin. Ennen kaikkea ajattelen oppimistilanteessa kyseessä olevan kehon ja ajattelun kehittämisen dialogia. Tunneilla emme treenaa vain kehoa tai ajattelua vaan ne kulkevat käsi kädessä. Kehollisen motoriikan harjoittelu on tukena ilmaisun ja ilmaisun tavan kehittämisessä. Tunneilla yhdistelen teatteri- ja tanssipedagogiikan konventioita.

​

Opettajana pidän itseäni oppilaiden oppaana, joka antaa impulsseja itsensä kehittämiseen ja ilmaisuun. On tiedostettava jokaisen oppilaan yksilöllisyys ja yksilöllinen tavoitteellisuus. Siksi pyrin pitämään opetustilanteet turvallisina tiloina, joissa saa oppia, hämmästellä ja ihmetellä opittavia asioita ja napata sieltä sellaisia asioita, jotka itse kokee tarpeelliseksi napata juuri siinä hetkessä. Koen turvallisen opetustilanteen syntyvän siitä, että tunneillani on aina samanlainen rakenne. Oppimisympäristö on tila, jossa voi harjoittaa omaa kehoaan, omaa ajatteluaan. Tunneilla työstän niin ennalta suunniteltua materiaalia kuin myös oppilaiden omaa materiaalia. Täten luoden tasapainoa ulkoa tulevan- ja sisäsyntyisen materiaalin luomisen välille.

​

Oma tanssiosaamiseni on hip hopissa, jota lyyrinen jazz ja nykytanssi tukevat.  Omassa materiaalin työstössä välillä sekoitan näitä lajeja keskenään. Samoin erilaiset improvisaatiot ja oppilaan omat keholähtöisen materiaalin työstöt ovat omaa alaani. Se linkittyy vahvasti yhteisöteatteriin ja teatteri-osaamiseeni. Teatterin saralla osaan ohjata tekstilähtöistä ja ryhmälähtöistä esityksen työstöä ja niiden eri tekniikoita, äänenkäyttöä, hahmotyöskentelyä, improvisaatiota sekä fyysistä teatteria. Olen työskennellyt paljon erityisryhmien kanssa tanssin ja teatterin saralla esimerkiksi syrjäytyneiden miesten, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien kanssa.